Alussa oli Times New Roman. Sitten tuli Verdana ja Arial. Ja sitten kului pitkä aika, jolloin ei tapahtunut juuri mitään.

Visuaalisia suunnittelijoita on lähes koko www-sivujen olemassaolon ajan suuresti harmittanut se, että fonttivalikoima on ollut hyvinkin suppea. Monen asiantuntijan mielestä typografia on 95% webdesignista. Hyvin suunniteltu typografia sekä selkiyttää sivustoa että tekee siitä mielenkiintoisemman ja kiinnittää lukijan huomion.

---

Käytännön syistä on jouduttu käyttämään vain sellaisia fontteja, jotka ovat löytyneet loppukäyttäjän koneelta. Tämä on johtanut siihen, että visuaalisesti muuten kivan näköinen sivusto on "pilattu", ainakin suunnittelijan mielestä, tylsillä fonteilla. Ja mikä pahempaa, fontti on ollut sama kuin kaikilla muilla.

Ongelmaa on yritetty ratkaista usealla tavalla. Suunnittelijat keksivät korvata otsikot kuvilla. Se toimi niin kauan kunnes asiakas halusi muuttaa otsikkoa. Myöskään hakukoneiden kannalta kuvat eivät olleet hyvä idea. Joku taas keksi korvata tekstin Flashilla (Flashiin oli mahdollista "upottaa" fontti mukaan - tosin fontin lisenssi ei sitä varmaan edes sallinut). Idea vaikutti hyvältä, mutta käytännössä se ei sitten ollutkaan niin hyvin toimiva ratkaisu. Myös muita, kohtuullista viritystä vaativia, palveluita asian ratkaisemiseksi ilmaantui. Kovin laajaan käyttöön nämä eivät levinneet. Niitä käytettiin lähinnä kampanja-tyyppisissä verkkosivustoissa.

Oikeasti ongelma olisi ollut mahdollista ratkaista jo kauan aikaa sitten (mm. font-face -määrityksen avulla), mutta kuten tyypillistä, homma kaatui pitkälti selainyhteensopimattomuuteen ja lisensseihin. Fonttien lisenssit eivät nimittäin yleisesti ottaen salli sitä, että niitä voitaisiin "jakaa" verkkosivustojen välityksellä käyttäjien koneille. Lisäksi ongelmia lisäsi se, että selainyhteensopivuuden varmistamiseksi fontin tuli olla tarjolla useassa eri muodossa (TTF, SVG, EOT, WOFF).

Pari vuotta sitten julkaistiin palvelu nimeltä Typekit. Typekitin perusideana oli ja on tarjota ratkaisu fonttien esittämiseen siten, että ne toimisivat kaikilla selaimilla. Ainoat rajoitukset ovat, että fontin tulee löytyä Typekitistä ja että sivuston ylläpitäjä tai toteuttaja maksaa palvelun vuosimaksun. Typekit ei siis myy fontteja vaan vuokraa niitä. Adobekin kiinnostui bisneksestä niin että päätti ostaa Typekitin.

Kesti muutaman vuoden ennen kuin Typekitin tarjoama fonttivalikoima oli sellaisella tasolla, että siitä kiinnostuttiin laajemmin. Typekit on lisäksi saanut mukaan muutamia yhteistyökumppaneita, joiden kautta ostetut fontit on mahdollista siirtää Typekitin kautta käytettäväksi. Typekitin avulla on siis mahdollista käyttää, selainyhteensopivasti, mitä tahansa sieltä löytyvää fonttia. Palvelu toimii ja on kehittäjien puolesta helppo ottaa käyttöön. Palvelun hinta ei ole päätähuimaava. Siihen pääsee käsiksi noin 50 taalan vuosimaksulla. Tuohon hintaan saa käyttöönsä reilut 700 fonttia (luku kasvaa jatkuvasti).

Typekitin ongelmana onkin se, että mitä tapahtuu, jos Typekitin palvelu on alhaalla. Tällöin käyttäjälle näytetään jotain muuta fonttia, esimerkiksi Arialia tai Verdanaa. Toinen suunnittelijoiden kannalta merkittävä ongelma on se, että fontteja ei voi ladata omalle koneelle suunnittelutyön avuksi. Suunnittelijan pitäisi hankkia fontti itselleen jostain toisesta lähteestä tai käyttää vain fontteja, joita häneltä jo löytyy. Asiakkaan voi olla vaikea kuvitella, miltä lopputulos näyttää, jos fontit ovat leiskoissa väärät. Jos taas fontti on hankittu Typekitin yhteistyökumppanilta, esimerkiksi Fontshopista, niin silloin fontti on normaaliin tapaan ladattavissa myös itselle.

Myös perinteiset fontteja myyvät palvelut ovat heränneet webbikäytön vaatimuksiin. Esimerkiksi MyFonts tarjoaa osaan fonteista mahdollisuutta hankkia ne web-lisenssillä. Web-lisenssi mahdollistaa fonttien käyttämisen ns. font-face -määrityksen avulla, jolloin ei tarvita välikäsiä, vaan fontti sijoitetaan verkkopalvelun muiden tiedostojen yhteyteeen palvelimelle, josta loppukäyttäjän internet-selain osaa sen ottaa käyttöönsä. MyFontsin kautta web-lisensoiduista fonteista saadaan käyttöön fontit useassa eri formaatissa (EOT, TTF, SVG, WOFF). Kehittäjien tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikki tarvittavat formaatit tulevat käyttöön.

Kun käytetään muita kuin järjestelmien oletusfontteja (eli näitä web-safe fontteja), tulee varautua siihen, että jonkin verran lisäkustannuksia on luvassa. Fonttien lisenssit ovat yleensä sidottuja sivujen latausmääriin. Jos latausmäärä ylittää esimerkiksi 500.000 sivulatausta kuukaudessa, fonttien käytöstä tulee maksaa hieman enemmän. Tämän lisäksi itse fontista tulee myös maksaa. Sen kustannus on tyypillisesti muutaman kymmenen euroa per "leikkaus" - esimerkiksi normaali, lihavoitu ja kursivoitu ovat jokainen omia leikkauksiaan.

Mikään ei siis estä käyttämästä webissä jotain muuta kuin sitä samaa Arialia, Verdanaa tai Times New Romania. Mahdollisuuksia on nyt ainakin se Typekitin 700. Ja vinkkinä niille, jotka miettivät yrityksen koko visuaalisen ilmeen uudistusta: kannattaa sanoa mainostoimistolle, että valitsee sellaisen fontin, joka löytyy esimerkiksi Typekitistä tai joka on tarjolla web-lisenssillä. Kannattaa muistaa, että kun typografiia on hoidettu niin myös sisällön pitää olla kunnossa. Hyvä typografia kiinnittää lukijan huomion - hän saattaa jopa lukea sivuja sen sijaan että vain silmäilee otsikoita.